Taloyhtiön arvon asteikolla

hyvä maine vai korjaamattomuus?

Maineikkaat asuinalueet kehittyvät jatkossakin hyvin, korjauskierteeseen joutuvissa lähiöissä on ongelmia. Näin ennustavat 20 kiinteistönvälittäjää, joilta Arvoasunto-lehti pyysi mielipidettä, mitkä pääkaupunkiseudun kaupunginosista ovat nousussa, mitkä laskussa. Heitä pyydettiin antamaan pisteitä sillä perusteella, minkä alueiden arvon he uskovat nousevan, minkä alueiden jäävän jälkeen keskimääräisestä kehityksestä kahden seuraavan vuoden aikana.
Suosituimpien ja kehittyvien kaupunginosien listalle pääsivät Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä, Ullanlinna, Eira, Tammisto, Kartanonkoski, Kallio, Ruoholahti, Munkkiniemi, Kivistö, Arabianranta ja Kalasatama. Alueiden etuina pidettiin hyviä liikenneyhteyksiä, luontoa ja alueiden hyvää mainetta.

Kehnoimmin kehittyviksi kaupunginosiksi kysely nimesi Kauklahden, Kontulan, Pihlajamäen, Jakomäen, Havukosken, Martinlaakson, Karakallion, Espoon keskuksen, Hakunilan, Soukan, Kallion, Järvenperän, Meri-Rastilan, Eiranrannan ja Suvelan. Negatiivisiksi asioiksi alueiden arvon kannalta koettiin teollisuuden läheisyys asutukseen nähden, paljon korjaamattomia rakennuksia, paljon vuokrataloja, palvelut jämähtäneet paikoilleen, nuukahtanut yleisilme, sosiaalisia ongelmia.

Yksi selkeä johtopäätös listauksesta on, että korjaamattomuus koituu kaikkien alueella sijaitsevien talojen ja osakkeenomistajien vahingoksi. Se ei ole vain "meidän" taloyhtiön juttu, vaan jokaisen taloyhtiön remontilla vaikutetaan koko alueen haluttavuuteen ja ennen kaikkea asuntojen arvoon.

Tässä isännöitsijöillä on kiinteistönpidon ja isännöinnin ammattilaisena tuhannen taalan paikka - saada osakkaat ymmärtämään, miten yhdessä vaalitaan omaisuuden arvoa. Korjaustarpeita syntyy väkisin, jos talon elinkaarta on eletty ja rakennusta käytetty esimerkiksi 30, 40 tai 50 vuotta, puhumattakaan pidemmistä elinkaarista.

Ehkä isännöitsijöiden kannattaisi myös uhrata hetkinen työajastaan sille, että konkretisoisi asuntojen arvon kehittymisen korjatun taloyhtiön versus korjaamattoman taloyhtiön välillä. Luulisi sen tiedon toimivan konkreettisena "porkkanana" ja keskustelun avauksena taloyhtiön korjaushalun syntymiselle.

Lisäksi pitäisi saada osakkaat ymmärtämään, että korjaukset on priorisoitava - putkiremonttia ei kannata lähteä tekemään vain sen perusteella, että naapuritaloyhtiössä on se tehty.

Jälkiviisaus on niin sanotusti parasta viisautta. Sitä tulee käyttäneeksi silloin, kun kuulee, että osakkaat itkevät tulevien korjausten aiheuttamaa tuskaa, taloudellista niukkuutta ja elämän kurjuutta. Olisi pitänyt ymmärtää korjata ajallaan ja oikein.
Voiko tätä tosiasiaa miksikään muuttaa? Tulevissa korjauksissa voi - nähdä enemmän edessä olevat asiat, varautua ja valmistautua. Silmät kiinni, korvatulpat korvissa ja mieli "minuahan ette pakota osallistumaan mihinkään" -asenteella ei pitkälle päästä.

Riina Takala