Telinemies: Turvallista asumista

Telinemies tykkää katsoa mainoksia. Niistä oppii aina jotain uutta.
Yksi turvallisuutta käsittelevä mainos on jäänyt mieleen: siinä yhtiö esittelee kattavaa etäturvapalveluaan dramatiikalla höystettynä. Kaikista dramaattisinta lienee kuitenkin yhtiön laskutus olemattomasta turvasta. Telinemiehellä oli kerran Pietarissa ihan todellista turvaa, aseellinen vartija hotellihuoneessa. Etävalvontaa tekevä jeppe sadan kilometrin päässä ei ehdi eväänsä liikauttaa, kun turvaa vaativa tilanne on jo ohi. Lasku tulee kyllä, turva ei.

Kattoturvaa myydään vähän samalla tavalla. Telinemies on seurannut lähikaduilla parveilevien, katseensa maahan luovien nuorten miesten touhuja.
Jos niitä on uskominen, 90 prosenttia omakotitalojen katoista vaatii heti kunnostusta tai uusimista. Niin huonosti ovat maassa asiat.
Jos ottaa auton alleen ja ajaa Helsingistä nelostietä Ivaloon, kohta joka kolmas vastaantuleva pakettiauto alkaa olla jonkin kattofirman auto.
Telinemies luki paikkakunnan aviisista, että omakotitalojen vesikourujen putsaamisesta pyydettiin 400 euroa.
Siinä oli ilmeisesti ikälisää, koska mitä vanhempi henkilö on kyseessä, sitä enemmän putsaus maksaa. Meillä on siis turvaa tarjolla.
Telinemies on lähes onnellinen, että ihmisten putsaaminen, anteeksi, siis turvallisuudesta huolehtiminen on maassa viime aikoina huomattavasti lisääntynyt.

Mutta sitten ihan asiaakin. Rakennusten suunnittelussa turvallisuus on yksi tärkeä osa-alue.
Se muuttuva tekijä siinä on ihminen. Eikä Telinemies nyt tarkoita pelkästään asukasta, joka siellä asuu, vaan niitä ihmisiä, jotka rakentamisvaiheeseen vaikuttavat.
Ne ovat niitä etäturvaihmisiä, jotka yrittävät mielessään etukäteen kuvitella kaiken mahdollisen ja mahdottoman vaarallisen.
Telinemieskin tunnistaa käytännön turvattomuusasioista muutaman. Keittiöjakkarat tai tuolit, pöytä ja sohva, eli huonekalut ja tuhkakupin puuttuminen ovat vaarallisia asioita joka asunnossa.
Etäturvaihmiset, siis viranomaiset, eivät näitä vaaroja tunnista, heillä ovat ihan muut asiat mielessä.

Telinemiehen lista perustuu onnettomuuksiin, joiden syynä on kotona asuminen, eikä niihin syihin, jotka vaativat kovaa yrittämistä.
Otetaan ensiksi sohva. Se on vaarallinen. Suomessa kuolee tapaturmaisesti sohvalle tai sänkyyn runsaat 25 ihmistä joka vuosi.
Näyttää myös siltä, että tuhkakupin puuttuminen muuttaa asuntoja krematorioiksi.
Telinemies vetäisi tästä sellaiset johtopäätökset, että asunnoissa tulee kieltää sellaiset halvat sängyt ja sohvat, jotka ovat jostain syttymisherkästä materiaalista valmistetut ja vaatia samalla tuhkakuppi joka huoneeseen vakiovarusteeksi. Tuhka kupissa on halvempaa kuin asunto tuhkana.
Tähän pitää tietysti vielä lisätä kielto, joka koskee yhtä kolmosolutta suuremman alkoholimäärän nauttimista kotona. Tai sitten pitää vaatia varustamaan asunto juopottelutilalla.

Kun viranomainen haluaa hoitaa tämän asian kuntoon, on ainoa oikea tapa a) varustaa huoneet palovaroittimella ja b) sprinklata asunnot, kuten joku sisäministeri tässä vähän aikaa sitten esitti.
Siihen pitää tietysti vielä yhdistää automaattinen palohälytys, joka saa paloauton tulemaan paikalle aina, kun mikroaaltouunissa leipä palaa tai automaatti omia aikojaan hälyttää. Alkaa sitten olla turvallisuudesta maksettavat kulut kohdillaan.

Sitten tuo tuoli tai keittiöjakkara. Keittiöjakkaroiden myynti pitää lopettaa.
Joka koti tulee varustaa sähkökäyttöisellä minisaxilavalla, joita nähdään markettien lampunvaihdoissa, tai jos rahat eivät riitä, A-tikkailla, joissa on kaiteet. Telinemies ei nyt vitsaile, keittiöjakkaralle nouseminen on riskiluokituksessa kärkipaikoilla.
Ja mitä sanoo viranomainen? Ei mitään sallien tällaisen asumista vaarantavan ilmiselvän puutteen.

Tuoleissa on vähän samaa vikaa kuin jakkaroissakin, mutta niille kiipeäminen varsinkin parvekkeella on erittäin vaarallista, puhumattakaan parvekkeella olevista pöydistä.
Telinemies on ehdottomasti sitä mieltä, että parvekkeilla oleskellessa pitää olla turvavaljaat päällä tai muuten ei ole niille menemistä. Telinemies ihmettelee, miksei näin ole vielä määrätty.
Sen sijaan viranomaiset ajattelevat a) että parvekkeella kuin parvekkeella on aina vähintään yli kymmenen ihmistä b) joilla on työkalut, kuten Kango, jakarit tai kulmahiomakone, millä ne rikkovat parvekkeet tai pudottavat ne alas.
On myös tärkeää, että kaide on lattiasta tai kynnyksen kohdalta mitattuna millilleen oikean korkuinen, vaikka kaiteen vieressä olisi tuoli tai pöytä.
Samoin tietysti on tärkeää, että rakenteet ovat reilusti ylimitoitettuja, sillä eihän sitä koskaan tiedä milloin Madonna konsertoi naapurissa ja kaikki kaverit tulevat kylään.

Kylppäri tai saunan pesuhuone ovat erittäin vaarallisia paikkoja. Telinemies ei tunne ihmistä, joka ei olisi siellä vähintään liukastunut.
Yhtään ohjetta ei ole sen varalta, mitä lattiassa saa käyttää, mutta kylppärin sähköpistorasiasta sähköiskun saadakseen pitää olla jo yritystä ja varusteita mukana.
Sitten kun mennään ulos, pitää pinnoille tehdä niin sanottu kumisaapastesti, ettei vain ole liukasta.
Ja siitä kun jatkaa sitten kadulle, on ihan sama, onko liukasta vai ei. Telinemies päättelee tästä, että liukkaus on vaarallista vain joissain paikoissa.

Kerrostalossa kuljetaan portaita pitkin ja varsinkin silloin, kun hissi on rikki tai sitä huolletaan.
Telinemiehen kerrostalon portaissa on silloin aina niin julmettu ruuhka, että pitää kulkea jonossa, toinen jono alas ja toinen vastaantuleva jono ylös, eli kaksi kaistaa tarvitaan. Kun palaa, kaksi kaistaa on käytössä alaspäin. Ylläolevista syistä johtuen menneinä vuosina hissien rakentaminen hissittömiin taloihin tehtiin vaikeaksi, kalliiksi tai kiellettiin kokonaan. Oli tärkeää, että oli kaksi kaistaa portaissa kulkijoille.
Joissain muissa maissa ajateltiin vähän eri tavalla, esimerkiksi niin, että kun on hissi, portaissa kuljetaan vähemmän. Hämmentävä ajatus.
Meillä pianon tai henkilön kantaminen portaita pitkin paareilla on mitoittava tekijä, sen rinnalla ei merkkaa mitään, että hissi helpottaisi liikkumista.
Telinemies luuli aikoinaan, että liikuntaesteettömyyteen ihan tosissaan pyrittiin, kunnes huomasi, että toinen käsi pyrki ja toinen käsi tarjosi niitä luovalla ajattelulla keksittyjä esteitä.
Mittanauha oli taas se, joka ratkaisi, saako vaiko ei rakentaa hissiä.

Kolumni julkaistu lokakuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 8/2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat uutiset


Muissa palveluissa

Facebook
@ Facebook
Twitter
@ Twitter

Uutiskirje

Pysy mukana alan uusimmissa tuulissa ja tilaa Kiinteistöpostin uutiskirje!

Lehden tilaus

Tilaa Kiinteistöposti ja saat ajankohtaista kiinteistöalan tietoa postilaatikkoosi 10 kertaa vuodessa.

Osoitteenmuutos

Onko taloyhtiösi puheenjohtaja tai isännöitsijä vaihtunut tai oletko muuttanut eri osoitteeseen?

Lue digilehteä

Kaikki lehtemme ovat luettavissa digitaalisessa muodossa. Jos haluat paperiversion, voit tilata Kiinteistöpostin ja saat kaikki numerot kotiinkannettuna.