Naapurisopu koetukselle, kyttäysmentaliteetti lisääntyy, tehokkuuteen ei uskota – tällaista keskustelua käytiin Tulevaisuuden Isännöinti –seminaarin Lakikammarissa, jossa todettiin, että tupakkalain sisältöä on jo tiedossa, mutta aikataulu sen voimaan astumiselle ei.
Tulevan tupakkalain lähtökohtanahan asianajaja Pasi Oravan mukaan on se, että sillä pyritään lopettamaan tupakointi käytännössä kokonaan, koska siitä aiheutuu niin suuret kansanterveydelliset ja kansantaloudelliset vaikutukset ja kustannukset.
Valmistelun aikana on mietitty seikkaperäisesti myös sitä, voidaanko lailla puuttua yksittäisen ihmisen omassa asunnossaan harjoittamaan tupakointiin vai polkeeko se perusoikeuksia.
– Lopputulema on se, että tupakoinnin haitat on katsottu niin suuriksi, minkä perusteella on katsottu, ettei perusoikeuksia tässä asiassa poljeta, Orava toteaa.
Osakashallinnassa oleviin tiloihin ulottuva laki
Tuleva tupakkalaki koskee kaikkia asuntoyhteisöjä asuntojen hallinnointi- tai omistustavasta riippumatta.
– Uudessa laissa säännökset yleisistä tupakointikielloista tulevat esimerkiksi asunto-osakeyhtiöiden sisätilojen osalta pysymään voimassa. Eli tupakointi on suoraan lain nojalla kielletty esimerkiksi rappukäytävissä tai muissa yhtiön hallussa olevissa sisätiloissa.
– Yhtiö voi kieltää tupakoinnin myös hallitsemillaan ulkoalueilla ilmanottoaukkojen ja lasten leikkialueella passiivisen tupakoinnin estämiseksi.
– Tällaiset kiellot on tähänkin saakka voitu antaa yhtiön päätöksellä. Tällaisella päätöksellä on voitu ja voidaan jatkossakin kieltää tupakointi myös taloyhtiön hallinnassa olevilla yhteisillä tuuletusparvekkeilla, Orava vielä jatkaa.
Merkittävin muutos taloyhtiöiden kannalta kuitenkin on se, että uuden tupakkalain astuttua voimaan tupakointikielto voidaan määrätä myös huoneistojen omistajien hallinnassa oleviin tiloihin ja koskemaan niin sisä- kuin ulkotilojakin.
– Korostettava on, että tupakointi tulee lähtökohtaisesti edelleenkin olemaan sallittua osakashallinnassa olevissa sisä- ja ulkotiloissa.
Laki koskee kaikkia tupakkatuotteita, sähkötupakkaakin.
– Jos tupakointikieltoa haetaan parvekkeille tai asukashallinnassa oleville piha-alueille, kielto koskee silloin myös sähkötupakkaa. Osakashallinnassa olevien huoneistojen sisätilojen osalta kieltoa ei voida ulottaa sähkösavukkeen käyttämiseen, vaan on jatkossakin sallittua, Orava nostaa esiin.
Yksinkertainen enemmistö riittää
– Kun tupakointikielto halutaan koskemaan osakashallinnassa olevia tiloja, se on silloin yhtiökokouksen asia. Yhtiökokous voi päättää kiellon hakemisesta yksinkertaisella enemmistöllä. En näe mitään syytä, enkä löydä laista sellaista kohtaakaan, minkä perusteella se vaatisi määräenemmistöpäätöksen, Orava toteaa.
– Saati, että se vaatisi sen henkilön tai niiden henkilöiden suostumusta, joiden osalle tupakointikieltoa haetaan. Suostumusta ei ole tarpeen saada, koska lain tasolla yhtiölle on annettu mahdollisuus näin päättää kiellon hakemisesta.
Tupakointikieltohan on ollut mahdollista sisällyttää yhtiöjärjestykseen jo ennen uutta tupakkalakiakin. Mutta läpimeno on ollut ja olisi edelleenkin hankalaa ja kaatuisi varmasti tupakoivien vastustukseen.
– Tupakkalaissahan annetaan nyt mahdollisuus ohittaa yhtiöjärjestyksen muuttamisen määräenemmistö- ja suostumusvaatimus eli siksi yksinkertainen enemmistö riittää, jotta kieltoja saadaan voimaan, Orava mainitsee.
Yhtiö hakee, kunta päättää kiellosta
Kun yhtiökokous on päättänyt hakea tupakointikieltoa esimerkiksi huoneistokohtaisille parvekkeille, tehdään siitä hakemus kotikuntaan. Kunnan viranomainen tekee sitten lopullisen päätöksen.
– Yhtiö ei siis sinällään kiellä, vaan se vain päättää hakea kieltoa. Yksittäinen osakas ei kieltohakemusta voi tehdä.
Lisäksi Orava kehottaa miettimään jo päätöstä tehtäessä, kuinka laaja-alaista tupakointikieltoa haetaan.
– Jos päätetään hakea tupakointikieltoa, joka koskee huoneistoissa sisällä tupakointia, niin silloin se tulee ulottaa koskemaan kerralla kaikkia rakenteeltaan samankaltaisia huoneistoja, riippumatta siitä, polttaako huoneiston haltija vai ei. Näin kielto saadaan koskemaan samalla kertaa kaikkia niitä asuntoja, joista savu voi levitä muihin huoneistoihin, eikä jouduta jatkuvasti tekemään uusia päätöksiä sen mukaan, jos johonkin asuntoon muuttaakin tupakoiva osakas tai asukas, Orava opastaa.
Savun kulkumahdollisuus selvitettävä
Tupakointikiellon määrääminen huoneistojen sisätiloihin tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti ja edellytyksenä huoneiston sisätilaan liittyen, että savun ”voidaan” todeta kulkeutuvan huoneistojen hallinnassa oleviin tiloihin.
– On päivänselvää, että parvekkeelta tupakansavu ”voi” kulkeutua viereiselle parvekkeelle tai sisälle huoneistoihin tuuletusikkunoiden kautta tai rivitaloyhtiön pihamaalta naapurin tai muihin yhtiön tiloihin, Orava toteaa.
– Tupakansavun kulkeutumisen toteamiseksi – eli voiko tai onko kulkeutunut – ei tarvita laboratorionäytteitä, lääketieteellisiä tai muitakaan ympäristömittaus- tai päästömittausraportteja, vaan riittää, että se mahdollisuus on olemassa ja aistinvaraisilla havainnoilla se voidaan todentaa, Orava toteaa mainiten, että vastaavanalainen aistinvaraisista havainto tupakansavusta kuin vaikkapa ruuan käry taloyhtiön porrashuoneessa.
Kun tupakointikielto halutaan koskemaan huoneiston sisätilaa, silloin kieltoa ei voi hakea pelkästään esimerkiksi tupakointia vastustavien yleisen tahtotilan perusteella, vaan yhtiön pitää selvittää, voidaanko rakenteita muuttamalla ehkäistä savun kulkeutuminen muihin tiloihin vai ei.
– Mikäli todetaan, että kohtuullisin kustannuksin rakenteita korjaamalla tai muuttamalla ei voida ehkäistä savun kulkeutumista ja asuintilan haltija ei ole omin toimin ennen kiellon määräämistä sellaista saanut aikaan, niin silloin kielto voidaan hakea ja määrätä koskemaan nimenomaan asuintilaa, Orava jatkaa.
Kustannusten jakamisen periaatteet
Laissa puhutaan kohtuullisista kustannuksista. Tällä tarkoitetaan sitä, että jos savun kulkeutumista ei kyetä estämään kohtuullisin kustannuksin, silloin kunnan terveysviranomainen voisi antaa tupakointikiellon.
– Minun mielestäni tällainen kustannus voi olla muutamia satoja euroja huoneistolta. Jos yhtiö hakee kieltoa, mutta savun kulkeutumisen estäminen ei onnistu tällä kustannuksella, niin silloin hyvin todennäköistä olisi, että viranomainen voi hyväksyä yhtiön hakemuksen, Orava arvioi.
Kuka sitten maksaa savun ehkäisemiseksi rakenteisiin tarvittavat muutostyöt?
– Kun yhtiö on velvollinen selvittämään, millä savun kulkeutuminen muihin huoneistoihin tai tiloihin voidaan kohtuullisin kustannuksin estää, minun käsitykseni mukaan silloin yhtiö vastaa ja maksaa selvittämisen kustannukset, Orava sanoo.
– Perustelen kantaani sillä, että lähtökohtaisesti esimerkiksi eristeet ja ilmanvaihto ovat yhtiön vastuulla olevia rakenteita.
– Toisena seikkana on se, että kysymys on yhtiön päätöksestä ja hakemuksesta.
– Lisäksi kyseinen lainsäännös, jossa on mainittu ensinnäkin tämä rakenteiden korjaaminen/muuttaminen kohtuukustannuksin, sisältää myös sen, että huoneiston haltijalle on ennen kiellon asettamista annettava mahdollisuus myös omilla toimenpiteillään – ja siis omalla kustannuksellaan – suorittaa savun estämiseksi tarvittavien korjausten tai muutosten tekeminen.
– Se on minun mielestäni systemaattinen ja looginen tulkintatapa, miten näissä tilanteissa tulisi edetä.
Kieltotieto esiin kaupantekotilanteessa
Pasi Orava kehotti isännöitsijöitä miettimään etukäteen senkin, miten tieto huoneistoa tai vaikkapa huoneistokohtaista parvekettakin koskevasta tupakointikiellosta välitetään asuntokauppatilanteissa.
– Minun käsitykseni mukaan kunnan antama tupakointikielto on sellainen osakehuoneiston käyttämiseen vaikuttava muu tieto, mikä pitäisi kirjata isännöintitodistukseen. Se on tärkeä tieto ja suojaa asunnonmyyjää ja asunnon ostajaa kaupantekotilanteessa. Ettei käy niin, että asunnon ostaa 30 vuotta piippua polttanut, jolle vasta kaupanteon jälkeen paljastuu, ettei saakaan polttaa asunnossaan tai parvekkeellaan, hän painottaa.
Riitoja ja kyttäämistä odotettavissa
Kiellon noudattamista tehostamaan kunta voi määrätä uhkasakon.
– Uhkasakon suuruudesta ei ole tietoa. Uhkasakkolain mukaan sen pitäisi olla kohtuullinen, mutta vaikutuksellinen. Esimerkiksi noin tuhannen euron uhkasakko voisi mielestäni tässä tapauksessa olla kohtuullinen, Orava arvioi.
– Mikäli uhkasakkoa ei makseta, kunnan viranomainen tekee päätöksen uhkasakon maksuunpanosta. Uhkasakkoa ei määrätä yhtiölle, vaan kieltoa rikkoneelle.
Tupakointikiellon rikkomisesta langetettava uhkasakko eroaa Oravan mukaan kuitenkin muista uhkasakoista siinä, että koska se ei ole tuomioistuimen määräämä, sitä ei voida muuntaa esimerkiksi vankeudeksi.
Kuka kantelee tupakointikiellon rikkomisesta kenelle ja mitä sitten tapahtuu? Riittääkö tupakointikiellon rikkomisesta yksi kantelu? Miten todistaa kiellon rikkominen?
– Nämä kysymykset liittyvät juuri siihen vaaraan, minkä tupakkalaki on avaamassa – asukkaat rupeavat kyttäämään toinen toisiaan, nuuskimaan tupakansavuja yhtiön tiloissa, syntyy ”yhtäköyttäyhdistyksiä”…. Mutta kahtiajakautumista tupakoijiin ja tupakoimattomiin osakkaisiin ja eripuraa tulee jo kieltohakemusta edeltävässä yhtiökokouksessa ja päätöksenteossa kohtuullisen todennäköisesti, Orava arvelee.
– Käytännössä yhtiön on puututtava tupakointikiellon rikkomiseen ja ilmoitettava siitä kuntaan. Kunnalle tehtävään hakemukseen kannattaa alun perin liittää kiellon noudattamisvaatimus uhkasakon uhalla. Koska jos sitä ei ole hakemuksessa mainittu, uhkasakon langettaminen joudutaan hakemaan erikseen, hän korostaa.
– Kuinka monta kantelijaa pitää olla? Riittääkö yksi? Laissa ei ole siitä mitään sanottu. Minun mielestä kuitenkin yhden henkilön väite toista henkilöä vastaan voisi olla riittämätön. Varsinkin kun kunnalle esitetään uhkasakon langettamista kiellon rikkomisen vuoksi.
– Yhtälailla pitäisi olla riittävästi ”kättä pidempää”, millä kyetään osoittamaan henkilön kielletty toiminta. Mitä useampi henkilö ja mitä varmemmat perusteet, sitä parempi. Sitäkään asiaa ei ole valmistelussa mietitty tai lakiin määrätty, mikä on ns. riittävä näyttö asiassa, Orava ihmettelee, miksi lakiin ei olisi voitu kirjata suoraan näitäkin perusteita.
Tehokkuus voi hukkua byrokratiaan
Pasi Oravan mielestä tupakkalaki on jäänyt monilta osin taloyhtiöiden kannalta lapsipuolen asemaan. Menettelyn tehokkuudestakaan ei ole kovin suuria takeita, kun tarkastellaan menettelyä kokonaisuutena:
– Ensin siis pitää olla yhtiökokouksen päätös, jota voidaan moittia. Jos moititaan, siinä menettelyssä menee oma aikansa.
– Päätöksen perusteella tehdään kuntaan hakemus kieltämisestä, mutta epäselvää on, miten asian käsittely kunnassa etenee käytännössä ja millä aikataululla.
Hakemuksessahan pitää olla tiedot hakijayhtiöstä, yhtiökokouksen päätös sekä miten savun kulkeutumiseen liittyvät selvitykset. Käyvätkö terveystarkastajat sitten vielä paikan päällä toteamassa tilanteen vai tekevätkö ratkaisuja pelkästään asiakirjojen ja piirustusten perusteella, siitäkään ei ole vielä tietoa.
– Koska hakemus tehdään kuntaan ja kiellon vaikutuspiirissä olevaa tai olevia on kuultava. Tämä taas tarkoittaa, että jokaiselle ”huoneistokohtaisesti” annetaan mahdollisuus lausua asiasta. Mikäli sitä mahdollisuutta ei käytetä, tilanteessa kuitenkin riittää, että asianomaiselle on annettu mahdollisuus lausua asiasta jotakin, eikä estä asian edelleen käsittelyä.
– Kunnan päätöksestä voi valittaa ja valitettava on silloin hallintolainkäyttölain mukaan 30 päivän kuluessa. Sama koskee uhkasakon täytäntöönpanoa.
– Asianomaisilla henkilöillä on siis melkoiset valitusprosessit käytettävissään. En näe tästäkään syystä tupakkalakia kovin tehokkaaksi. Miksi lainsäätäjä ei asettanut esimerkiksi sitä sääntöä, että päätöksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta?
Voi siis vain kysyä, kuinka kauan menee aikaa ennen kuin yhtiön hakemuksesta saadaan kunnalta tupakointikielto, joka pätee käytännössä.
Teksti Riina Takala
Artikkeli on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostin Tulevaisuuden Isännöinti –Extrassa 6/2016