Turkulaiset Anita ja Heikki Heinonen ovat siinä mielessä aika tyypillisiä ihmisiä, että esimerkiksi terveydellisten syiden ja korkean iänkin vuoksi he eivät enää voineet mennä ”rimpuilemaan” tikkaille ja kurottelemaan saadakseen asuntonsa isot ikkunat pestyä. Sen sijaan poikkeuksellista on se, että heille ikkunapesijä tuli Turun Runosmäen alueella toimivan aluehuoltoyhtiön kautta – ja vielä ilmaiseksi. Mistä oikein kysymys?
Taustalla on Runosmäen Lämpö Oy:n toimitusjohtaja Juha Kangasniemen ajatusta mukaellen yrityksen halu toimia isännöintiä, kiinteistönhuoltoa ja siivouspalveluita tarjoavana aluehuoltoyhtiönä alueen asukkaiden arjessa ja auttaa ja tukea heitä erilaisin keinoin.
Kun esimerkiksi kaupungin muutama vuosi sitten koordinoimasta Eviva-hankkeesta saatiin myönteisiä kokemuksia siitä, miten tärkeää ja yhteisöllistävää on saada varsinkin iäkkäämmät ihmiset ulos kodeistaan, syntyi aluehuoltoyhtiössä ajatus omasta kokeilusta.
– Meidän tämän kesäinen kokeilumme on ollut tietynlainen jatkumo näille aikaisemmille kokeiluille. Olemme jo aikaisemminkin huomanneet, että ihmisillä on tarvetta saada kotiin apua ja seuraa, Kangasniemi pohjustaa ”asukkaiden kesäavusta”, jonka on saanut käyttöönsä tilauksesta tietyksi ajaksi – ilmaiseksi.
– Emme ole tarjonneet asukkaille väkisin esimerkiksi siivousapua, emmekä hoivapalveluitakaan, vaan ihan sitä, mitä he itse tuntuvat tarvitsevan. Samalla saimme työllistettyä hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla ja tehtävällä 18-vuotiaan nuoren, Isa Nummisen, hän jatkaa.
– Ikääntyneempi väki on tarvinnut apua esimerkiksi juuri ikkunoiden pesuissa tai muussa. Me toivoimme, että myös lapsiperheet ja yksinhuoltajat tarttuisivat apuun, saisivat poikkeustilanteisiin lastenhoitoapua tai mitä kulloinkin tarvitaan.
Avun pyytämistä on Kangasniemen arvion mukaan helpottanut sekin, että Runosmäen Lämpö koetaan luotettavaksi ja tutuksi toimijaksi, mikä lisää turvallisuuden tunnettakin.
– Ja kyllä me ajattelemme niinkin, että kun asukkaiden asumisviihtyisyyttä ja turvallisuuden tunnetta taloissa saadaan lisättyä, asukkaat aktivoituvat itsekin ja katsovat hieman toistensa perään.
Kysyntä ja tarjonta kohtasivat ”huippuhienosti”
Iloinen, ulospäin suuntautunut, ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva ja avoimin mielin kaikkiin tilanteisiin suhtautuva Isa Numminen vaikuttaa tyytyväiseltä kesäapukokemuksiinsa.
Aamu- ja iltapäivän neljän tunnin jaksoihin on mahtunut siivoamista, koirien ulkoiluttamista, lastenhoitoa ja ihan vain seuranpitoa. Mikään työ ei ole tuntunut hänestä vastenmieliseltä. Mieluisinta taas ne lukuisat keskustelut, joita töiden lomassa on käyty.
Asiakkaina on ollut ikäihmisiä, mutta myös perheellisiä ja yksinhuoltajia lapsineen.
Haastattelupäivänä tapaamme Anita ja Heikki Heinosen, jotka tarttuivat kesäapuun taloyhtiön ilmoitustaululla olleen ilmoituksen ja alueen lehdessä olleen lehtijutun jälkeen.
– Se oli tärkeintä, että Isa pesi olohuoneen ja keittiön sekä pienen huoneen ikkunat. Siinä se neljä tuntia hurahti ikkunoita pesten ja jutellen. Olemme oikein tyytyväisiä, Anita Heinonen kertoo avusta, joka tarvittiin siksi, ettei ikkunoiden pesu olisi enää omin voimin ja terveydellisistä syistä onnistunut.
Mistä muualta ikkunanpesijä olisi hankittu, ellei Isaa olisi siihen tutun aluehuoltoyhtiön kautta löydetty?
– Me emme ainakaan olisi niitä pystyneet pesemään. Ehkä olisin yrittänyt tilata jostakin, Anita Heinonen tuumailee tilanteesta, jossa nyt kysyntä ja tarjonta osuivat täydellisesti nappiin.
– Meidän talossamme asuu paljon vanhoja ihmisiä, jotka eivät pysty itse pesemään ikkunoita tai tarvitsevat muuta apua, hän vielä pohtii.
Aluehuoltoyhtiön uudenlainen rooli ja asema
Syksyn aikana Runosmäen Lämmössä tutkaillaan Kangasniemen mukaan toiminnasta saatuja kokemuksia ja katsotaan, pitäisikö tai missä muodossa ”kesäapua” voitaisiin jatkaa. Nythän kesäapua tarjottiin vain kesä- ja heinäkuun ajan ja muutamana päivänä elokuussa.
– Tämän ei tarvitsisi olla meille voitollista toimintaa, vaan riittää, kun se saataisiin pyörimään omakustanteisesti. Me tarjoaisimme alueemme asukkaille lisäarvoa synnyttävää palvelua, minkä kautta se olisi meille kannattavaa, hän jatkaa.
Tällainen toiminta voisi olla Kangasniemen mielestä merkityksellistä myös työllistämismielessä.
– Esimerkiksi välivuotta viettävä nuori tai maahanmuuttaja voisi hakea tällaisiin töihin, saada kokemusta, huomata ehkä, että tämä onkin minun juttuni ja lähteä kouluttumaan kiinteistönhoitoalalle, hän uskoo harmitellen erityisesti sitä, ettei kiinteistönhoitoala oikein tunnu kiinnostavan nuoria.
Asukkaiden arjessa mukana
70-luvulla rakennetulla Runosmäen alueella Turussa asuu yli 5 000 asukasta. Lähiötä voi kuvata senioreiden asuttamaksi lähiöksi. Kuitenkin muuttoliike eli alueelta lapsina tai nuorina aikuisina kotikulmille palaaminen on tuonut uudenlaista ”elämisen värikkyyttä” alueelle.
Aluehuoltoyhtiössä on koettu tärkeäksi alueen hyvä tuntemus, mutta myös ns. matalan kynnyksen toiminta.
– Meillä se ei ole harvinaista, että isännöitsijä tai huoltomies sanoo jostakin ongelmasta toimistoon soittaneelle asukkaalle tulevansa paikan päälle selvittämään asiaa, hän kuvaa.
Ehkä tällä toimintatavalla syntyy hyvä vuorovaikutus toisinkin päin – asukkaat käyvät toimistossa asioimassa ehkä enemmän kuin yleensä isännöintitoimistoissa.
– Se on yleensäkin lähiöiden ongelma, että palvelut uhkaavat kadota tai karkaavat muualle. Kaupunkien suuntaan voisi heittää sellaisenkin ajatuksen, että kunnan eri elimissä enemmän mietittäisiin toimia, joilla saadaan lähiöt pidettyä elinvoimaisina. Palvelut ovat yksi osa kokonaisuutta ja tukevat nimenomaan sitä alueen elinvoimaisuutta, Juha Kangasniemi vielä korostaa.Teksti ja kuvat: Riina Takala-Karppanen
Haastattelu on julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 6/2016